Viime viikolla tämän kaupungin yliopiston ylioppilaskunta järjesti Speed Dating -tapahtuman johon osallistuin. Speed Datingissä jutellaan 3-5 minuutin ajan ihmiselle ja sitten siirrytään uuteen henkilöön. Jos haluaa tutustua lisää henkilöön, niin hänen deittinumeronsa (numerolappu rinnassa) pitää kirjoittaa ylös lomakkeelle ja tapahtuman jälkeen järjestäjät ilmoittavat tuliko "mätsejä", eli jos valitsit jonkun ja hän sinut, olette mätsi (match).

Lähdin tähän tapahtumaan voittamaan, joten ennen tapahtumaa luin netistä ohjeita, miten Speed datingissä saa parhaat tulokset. Netissä oli joitain apukysymyksiä, jotka auttaisivat valinnassa joten otin sieltä muutaman ja keksin itse lisää asioista jotka itseäni kiinnostaisivat naisessa. Ohjeissa myös kehotettiin hymyilemään, katsomaan silmiin ja kättelemäänkin. Kirjoitin lapulla ylös oikeassa järjestyksessä mitä kannattaa tehdä Speeddatingkumppanin kanssa. 1: hymyile, 2: katso silmiin, 3: kättele, 4+: kysymykset, kuten nimi, mitä opiskelee, miksi opiskelee sitä, onko ruokavaliorajoitteita, mitä tykkää tehdä vapaa-ajalla, millaisista tv-ohjelmista/ elokuvista tykkää, mitä ruokaa tekisi ystäville/ystävälle.

Tutkimukset sanovat, että punaiseen pukeutuneita pidetään viehättävimpinä, joten laitoin jalkaan punaiset housut. Halusin näyttää muutenkin tyylikkäältä tehdäkseni vaikutuksen, joten puin lisäksi päälleni oikeaa kokoa olevan slim-fit-kauluspaidan, kirpputorilta vuosia sitten ostamani lempikravatin ja siihen päälle sellaisen kierrätyskeskuksesta haetun neulepaidan, jossa on edessä salmiakkiruutukuvio. Nämä olivat sellaisia vaatteita, jotka ovat kaikkein eniten omaa kokoani eli istuvimpia. Täydensin tämän kokonaisuuden laittamalla kenkääni Tokmannista edullisesti ostetut mustat kumisaappaat, josta voi päätellä että tykkään liikkua luonnossa ja varaudun järkevästi muun muassa sääilmiöihin.

Olin siis valmis lähtemään valloittamaan tyttöjä nopeassa deittailussa, koska erityisesti olin panostanut ensivaikutelmaan. Tullessani sisälle sain numerolapun sinisellä pohjalla. Ja menin pöytään, jossa olivat muut siniset. Päätin aloittaa itsevarmasti sanomalla pöytään: "Moi, mä olen Tarvo". Sitten istuin alas ja kysyin, että mitkäs näiden muiden miesten ja naisten nimet oli. Kirjoitin yläs kaikkien numerot ja nimet, myös miesten ihan vaan kohteliaisuudesta kylläkin. Sitten siinä oli joku leikki, että käännyttiin selkä kohti pöytää juontaja sanoi asioita, esim. "eläimet" tai "toimintaelokuvat", jos piti sanotuista asioista, piti kääntyä kasvot kohti pöytää ja näki ketkä muut pitivät näistä asioista. Itsehän kirjoitin lomakelappuuni pöydästäni vain viehättävimmän naisen numeron, joten näille asioilla ei sinänsä ollut merkitystä päätöksenteon kannalta.

Deittailu alkoi ja minä pääsin ensin paikallaan istuvaksi osapuoleksi. Yritin seisoa selkä suorassa, suoristin kravattia, laitoin lomakkeen eteeni ja odotin ensimmäistä deittailtavaa. Ensimmäiseksi vastaani tuli istumaan ihan ookoo söpö tyttö, joka oli joko hyvin ujo tai muuten jännittynyt. Kysyin nimeä ja sitten että onko hänellä mitään mitä haluaa kysyä minulta. Kysyi mitä opiskelen ja kerroin ja hän kertoi mitä hän. Sitten hän ei enää näyttänyt keksivän mitä kysyisi. Vaan eipä hätää! Otin esiin lapun johon olin kirjoittanut kysymykseni ja aloin siitä käydä niitä läpi ja hän vastaili niihin. Jos keksein jotain lisättävää lapun ulkopuolelta, niin lisäilin että vaikuttaisi sujuvammalta keskustelulta. En nähnyt kellään muulla tällaista lappua, joten tulin siihen tulokseen, että minulla on muihin kundeihin nähden jo tämän lapunkin takia etulyöntiasema, kun kiusallisia hiljaisuuksia ei pääse millään syntymään. Kolme minuuttia sujahti sitten ohi ja tyttö lähti, hän jäi katselemaan mihin pöytään hänen pitäisi mennä, joten en voinut kirjoittaa hänen numeroaan lomakkeeseen, koska hän näkisi sen. Sitten seuraava nainen istui eteeni ja edellinen katosi uuteen pöytään, joten pääsin kirjoittamaan hänen numeronsa ylös.

Tämä nainen numero kaksi meni top kolmeen viehättävyydessään kaikista naisista joiden kanssa juttelin siellä tapahtumassa. Jotenkin olin vähän huolissani, että mahdoinkohan tehdä hyvää ensivaikutelmaa ennen keskustelua, koska hän ei edes katsonut aluksi minuun päin vaan katseli vieraisiin pöytiin aina siihen asti kun juontaja antoi merkin että saa aloittaa. Taas keskustelu sujui samaa rataa: mitä opiskelee yms. ja taas kysyin kysymyksiä lapustani. Taas hän lähti ja uusi tuli ja kirjoitin hänen numeronsa muistiin.

Kaikista tytöistä joiden kanssa juttelin, niin vain kahden tytön numeroa en pannut ylös. Toisen siksi, että hän vaikutti sellaiselta joka tykkää ns. liikunnan pojista eikä kaltaisistani nörteistä enkä löytänyt oikein tarpeeksi yhteistä. Toista en merkannut siksi, koska tunsin hänet jo entuudestaan niin osasin sanoa, että jos tähän mennessä en ole ihastunut, niin tuskin nytkään. Kaiken kaikkiaan merkitsin ylös kymmenen tyttöä ja oli sellainen fiilis, että varmaan aika moni heistä merkkaa myös minut, sen verran hyvin tuntui menneen ja niin paljon olin panostanut menestymiseeni. Ajattelin mielessäni, koska tyttöjen paperilla näytti joillain olevan aika vähän nimiä, niin olivat varmaan aika nirsoja ja niin ollen en varmaan ihan kymmentä mätsiä saa. Päädyin siihen, että jotain 3 mätsiä voisi osua aika lähelle ja 6 mätsiäkin on ihan mahdollinen, 10 mätsiä jo yllättäisi. Juontaja kertoi, että tulokset lähetetään ensi viikolla.

Odotin sitten ensi viikkoon ja nyt on se viikko, jolloin tuloksien olisi pitänyt tulla. Näin sunnuntai-iltana ihmettelin, kun ei tuloksiani vieläkään ollut tullut. Kysäisin sitten yhdeltä tyypiltä joka oli siellä ja sanoi, että sai tietää mätsinsä jo jotain viikko sitten, lisäksi toinen kaveri sanoi, että ylioppilaskunnan edustaja oli kertonut hänelle, että tulokset oli laskettu ja puolet sai mätsejä. Joten minun kohdallani on saattanut käydä niin, että ovat lukeneet jättämäni sähköpostiosoitteenn väärin ja siksi en ole saanut tietää mätsejäni tai sitten en saanut yhtään mätsiä. Se, etten olisi saanut yhtään mätsiä kyllä yllättäisi, sen verran olin kuitenkin panostanut ja lukenut juttuja siitä että mikä pitäisi toimia. Niinpä lähetin sähköpostia järjestävälle taholle ja kysyin, että onko nyt tosiaankin käynyt niin etten muka saanut yhtään mätsiä, vai onkohan he lähettäneet mätsini väärään sähköpostiosoitteeseen. Odottelen vielä vastausta.

Sen vielä haluan sanoa, että yksi niistä tytöistä sanoi, että pitää hieman oudoista ihmisistä, niin en voinut olla kertomatta että minulla on yksi kaveri jonka nimi on Kaide ja hän luki Pelimies-kirjan ja harrastaa sitä että opettelee miten viehättää naisia. Tämä tyttö olikin toimittajaopiskelija ja kertoi, että on itse asiassa haastatellut sitä henkilöä, joka on kirjoittanut Suomen tunnetuimman pelimieskirjan ja tietää mitä tarkoittaa sargaaminen. Sitten kun se kolme minuuttia meni umpeen, niin se tyttö sanoi, että "enhän mä nyt oikein kuullut susta mitään". Olinkin jäänyt kertomaan vaan Kaidesta, niin jos Kaide olisi ollut siellä, niin olisi varmaan tämä tyttö ollut hänestä enemmän kiinnostunut minun juttujeni jälkeen kuin minusta.

Sähköpostiini vastattiin. Oli se sitten vaan tosiaankin niin, että ei tullut yhtään mätsiä. Kovin olin yllättynyt. Täytyy miettiä mikä meni pieleen. Ehkä se kravatti oli liikaa ja olisi pitänyt näyttää rennomalta, olisi myös ehkä pitänyt puhua enemmän itsestäni. Yksi juttu mikä kanssa tuli mieleen oli se, että en saanut yhtään tyttöä nauramaan tai hymyilemaan, jos saa tytön nauramaan tai edes hymyilemään, niin se on hyvä juttu.