Olen yrittänyt saada tehtyä Stylelife Challengen kolmospäivän haastatta jo monta kuukautta ja vihdoin tänään onnistuin!! Jes!!

Ensin minulle oli vaikeuksia päästä edes alkuun koko kolmospäivän haasteeseen, kun en keksinyt kakkospäivän haasteeseen vastausta, missä kysyttiin elämäntehtävää eli omaa missiota maailmassa. Mietin sitä pitkään ja sitten ajattelin, että mun tehtävä voisi olla vaikka auttaa sorrettuja ja muita heikko-osaisia. En mä niitä nyt kauheasti ole auttanut, mutta tällä blogilla voin auttaa sosiaalisesti sorrettuja ja heikko-osaisia!

Mutta se vaikein "kenttätehtävän" tyylinen tehtävä oli, että piti soittaa tuntemattomille ihmisille ja saada kolmelta eri tuntemattomalta leffasuositus. Tämä oli mulle tosi vaikea tehtävä ja kesti kuukausia saada se tehtyä, koska mulla on jokseenkin paha puhelinkammo ja soitan luontevasti vaan lähinnä äidille ja isälle ja ehkä siskoille.

Mutta tiedättekös mitä. Eräänä päivänä ajattelin, että kyllä mun nyt tää täytyy tehdä ja soittaa vaikka edes yksi, ensimmäinen, puhelu ja pyytää leffavinkkiä. Ehkä olisi auttanut jos olisi ollut joku kaveri henkisenä tukena vieressä kun soittelen, mutta ajattelin, että varmasti Kaidekin ihan itse ja yksin sai soitettua, niin kyllä munkin täytyy pystyä siihen. Ja kyllä mua pelotti! Todella paljon! Mutta niin vain voitin pelkoni ja näppäilin puhelimeen Kaiden numeron ja vaihdoin yhden numeron toiseksi, niin että siitä tuli tuntemattoman numero.

Sieltä vastasi joku naisen ääni johon sanoin epävarmalla ja heikolla ininällä, että "Moi-täällä-Tarvo-voitko-suos...[löi luurin korvaan]". Sitten pyysin Kaidelta apua, että miten tää kannattaa tehdä ja sain neuvoksi jotain sellaista, että sano "Täällä Jyrki, onko Markku" ja kun tulee ei, niin sitten jatkaa "Ai ei vai?" "mulla on kauhee kiire, voitko suositella jotain leffaa". No vaihdoin taas seuraavan numeron ja koitin sitten tolla ja heti toimi jo paremmin, eli nyt ei lyöty luuria korvaan, mutta vastaukseksi tuli kaikkiin kysymyksiin "Ei". Saattoi johtua siitä, että mun ääni oli yhä tosi epävarma.

Sitten tuli jotain viikon tauko ennenkuin sain taas itseni voittamaan pelkoni ja soittamaan. Nyt mulla alkoi ekat soitot poislukien olemaan jo itsevarmempi ja kunnioitettavampi ääni. Olin päätynyt käyttämään seuraavanlaista taktiikkaa sanojen suhteen: "Moi, täällä Jyrki, onko Markku?" "No voiks sä sit auttaa mua? Suosittele jotain leffaa". Tää toimi jo melko hyvin ja sain viimeisille soitoilla suosituksen katsoa Sinkkunaiset, mutta sitäkin piti vähän lypsää. "Ai suosittelenko mä sitä jollekin naiselle vai?" "Eikun mulle" "no en mä tie" "No sano joku mistä sä ite tykkäät!" "No vaikka... sinkkunaiset oli ihan ok". Tossa jo huomas kellä oli kontrolli keskustelussa, eli mulla ja niin sen pitää ollakin! Ekoissa se kontrolli meni vähän liian helposti soitettavalle. Mut sit yhdestä viimesimmistä numeroista vastas joku hunajapupun ääninen niin siinä oli sit taas haastetta, kun piti varoa ettei ääni mee epävarmaks, kun se pisti vastaan. Keskustelu meni suurinpiirtein näin:

Minä "Moi, täällä Markku, onko Jyrki?"

HB-ääni: "Kuka?"

Minä: "Jyrki"

HB-ääni: Kuka Jyrki?

Minä: "Jyrki ... [Kaiden sukunimi]."

HB-ääni: "Ei oo."

Minä: "No mut sit sä voit auttaa mua, sano joku hyvä leffa"

HB-Ä: "Kuka siel oikein on?"

Minä: "Markku." "...Markku Tarvainen. Sano nyt joku leffa"

HB-Ä: "No en mä tie mitään hyvii"

Minä: "No kai sä nyt jotain tiedät!?"

HB-Ä "No en mä kato elokuvii"

Minä: "No ei sit mitään. Moi moi"

Mut sit tänään menin taas soittelee ja sain heti hyvän ja itsevarman äänen päälle ja kahdesta vastatusta soitosta sain heti kaksi leffasuosittelua ja haasteen suoritettua: "[esittäytyminen, kysymys ja sen vastaus sekä mun jatkokommentti] Suosittele jotain leffaa" "Hahaha!" Tässä kohtaa pysyin hiljaa ja vakavana ja toivoin että se nyt ei vaan sano "ei", vaan kysyis ees että oonko vakavissani niin pystyisin puolustautumaan. "No Avatar oli hyvä" [YES!!]. "Kiitti! Moi moi!". Ja sit seuraava oli vähän outo: "Moi, täällä Jyrki, onko Markku?" "Ootas, mä katon ... ei oo nyt just tässä" "No mut voiks sä sit auttaa? suosittele jotain elokuvaa" "beäöän vöäen" "Mikä?" "Beön" "Ben?" "vöäen" "Ben ven?" "Ben veön" "Ok, kiitti, moi!" Tää vastaaja vaikutti siltä että oli aivan humalassa. Ja sitä paitsi en mä löytänyt mitään Ben Ven elokuvaa tai vastaavan kuulosta mistään, mut onneks suoritukseen ei vaadittu et sais oikeita elokuvia.

Mä psyykkasin itseni soittamaan sillä, että ajattelin, että täähän on vähän kuin Omeglea puhelimella ja ne ei millään voi saada selville kuka soittaa, kun laitan salaisen numeron ja Omeglehan on sitä paitsi kivaa. Lisäks koska Kaidekin pystyi siihen, niin mäkin halusin pystyä siihen. Lisäks toistelin itselleni, että "Mä en oo mikään nössö" jotta saisin itseni uskomaan että mä pystyn ja mun pitää soittaa. Lisäks "Jyrki" on yks mun tuttu joka on tosi itsevarman olonen, vähän ehkä jopa ylimielinen, joka ei välitä mitä muut sanoo tai ajattelee ja "Markku" on yks toinen tuttu jonka "Jyrki" tuntee hyvin, joten ajattelin, että olen tää itsevarma/ylimielinen tyyppi ja soitan tälle sen hyvälle tutulle "Markulle". Tän tehtävän tarkoitus itse asiassa oli ton kirjan mukaan harjoitella keskustelun aiheen muuttamista ilman, että toinen vaivaantuu tms. Siitä vaan jokanen koittamaan pystyisitteks itse tähän suoritukseen!