Oli yhet bileet täällä, jossa oli paljon vaihtareita, ehkä yli 50%. Menin sinne slovenialaisen ja baltialaisten kaverityttöjeni kanssa, sekä muutaman muun vaihtarin. Olin aika paljon tanssilattialla kaverityttöjeni kanssa ja välillä kävin juttelemassa joillekin muille kavereilleni joita näin siellä.

Mutta mikä teki näistä vaihtaribileista kiinnostavan, oli se että yksi keskieurooppalainen, erityispedagogiikkaa (special education) opiskeleva kiva tyttö, jonka kanssa olin entuudestaan jutellut kerran, tuli aika yllättäen halaamaan minua, eikä mitenkään etäisesti vaan ihan mukavasti kunnolla. Jotain sitten vaihdettiin pari sanaa ja hän sanoi, että meidän pitäisi tanssia yhdessä myöhemmin illalla. Totta kai olin ihan innoissani että "Yes, yes!! Definitely!" ja sitten hän lähti jonnekin. Eikä sitten enää tanssittukaan, vaikka sitä toivoin. Mutta oli se minusta aika selkeä kiinnostuksen merkki.

Myöhemmin tapasin tämän tytön sattumalta ruokalassa ja juteltiin matkalla ruokalasta kirjastoon ja kun sitten hyvästelimme, että "see you later", niin hän kysyi josko olen facebookissa ja tarjouduin ottamaan hänen yhetystietonsa ylös ja lisäämään kaveriksi facebookissa. Lisäsin hänet facebookissa kaveriksi ja jotain päiviä myöhemmin pyysin lounaalle yliopistolle. Hän vastasi "sure!", kun sitten kysyin josko haluaisi lounastaa kanssani. Mutta sosiaaliset taitamattomuuteni saattoi kostautua lounastapaamisella, koska sen jälkeen en ole häntä enää nähnyt eikä hän ole enää ollut halukas tapaamaan jos johonkin olen kysynyt. En käyttänyt mitään pelimieskikkoja tapaamisella, en edes NLP:tä. Olin ns. "oma itseni" ja heikosti meni. En keksinyt oikein mitään puheenaiheita ja puhumista ja sitten musiikkimakummekin oli hyvin erilaista, hän tykkäsi punkista ja minä taas euroviisuista ja vanhoista klassikkohiteistä. Kokkasin hänelle kinuskiakin lahjaksi, mutta en tiedä tykkäsikö. Ehkä jos olisin tehnyt kuution, käsiala-analyysiä, NLP:tä, origameja tai jotain muita temppuja niin olisikohan käynyt toisin. No omapahan oli tappionsa, pärjään ilmankin ja aina tulee uusia tyttöjä joista kiinnostun.

Takaisin niihin bileisiin. Niiden loputtua ajattelimme saksalaisen kaveripoikani Gerhardin kanssa hankkiutua joillekin jatkoille. Niinpä hengailimme baarin ulkopuolella jossa bileet pidettiin ja odottelimme hetkeä jolloin lähteä seuraamaan jotakin seuruetta joka olisi menossa jatkoille. Jotkut tytöt tulivat kysymään jo meiltäkin että missä jatkot ovat. Ja yhdet suomalaistytöt kysyivät Gerhardilta ja minulta mistä olemme ja tuntuivat olevan enemmän saksalaisen kaverini perään ja pitivät ehkä sitä tylsänä asiana että olin Suomesta. Lopulta sitten päädyimme yhden suomalaistytön yksiöön. Siellä tutustuimme Gerhardin kanssa suomalaiseen musiikinopiskelijapoikafuksiin ja espanjalaiseen tyttöön, joiden kanssa jaoimme nurkan johon jatkoilla asetuimme. Panin merkille, että espanjalainen tyttö kertoi suomalaisten olevan jotenkin kylmiä ja etäisiä ja tulisin myöhemmin käyttämään tämän tiedon hyödykseni.

Kohta suomalaistyttö halusi mennä jo nukkumaan ja ajoi kaikki pois asunnostaan. Lähdimme sitten yhdessä suomalaispojan, Gerhardin ja espanjalaistytön kanssa pois. Ensin suomalaispoika eros ryhmästä ja kun hyvästelin Gerhardin sanoin vaan, että moi ja nähdään huomenna varmaan. Mutta espanjalaistyttöön ajattelin käyttää hyväkseni sitä, että hän piti suomalaisia kylminä ja etäisinä, niin sanoinkin: "You said Finnish are cold, so would you like to get kisses on the cheeks?" Hän suhtautui asiaan oikein myönteisesti, joten suutelin poskille. Lisäksi hän sanoi että nähdään huomenna eräällä asuinalueella bileissä ja olin samaa mieltä. No häntä ei kyllä sitten enää näkynyt seuraavana päivänä sillä asuinalueella bileissä silloin kun itse olin siellä.

Eli sain halauksen, kiinnostuksen merkkejä, poskisuudelman ja tutustuin uusiin ihmisiin. Ja tämä tyttö jota suutelin poskille oli ainakin kolmas tyttö jota olen suudellut poskille. Eli ilta meni ihan okei, vaikken vieläkään saanutkaan ensisuudelmaa tai edistänyt neitsyydestä pääsemistäni.