Viime torstaina menin taas bileisiin vaihtarikaverien kanssa. En pelannut pelimiespelejä koko iltana vaan olin vaan oma itseni. Hengailin kaverien kanssa ja koitin jutella jotain normaaleja juttuja. Tulos oli tietysti samanlainen kuin silloin ennenkin kun en käyttänyt pelimies"temppuja". Eli surkea.

Jostain syystä jo heti aluksi tuntui siltä, että asiat eivät tule menemään hyvin, kun kaveritkin aina välillä vaihtoivat paikkaa sieltä missä olin. Mutta enpä minä sinne kavereiden kanssa pelkästään tullut hengailemaan, vaan myös uusiin ihmisiin tutustumaan, joten jäin tässä tapauksessa yksikseni tanssilattialle. Yritin olla hymyilevä ja muutenkin helposti lähestyttävä.

Yksi tyttö sitten tulikin siihen eteeni tanssimaan ja jopa katsoi minua silmiinkin yhdessä vaiheessa. Tällöin tajusin, että varmaan pitäisi sanoa jotain. Pelimiehet opettavat, että ei ole väliä mitä sanoo, vaan miten sanoo. Joten yritin samoin tein itsevarmasti sanoa jotain vaan. Koska kyseessä oli ranskalaisten järjestämä tapahtuma, ajattelin että sanonpa jotain ranskaksi. "Salut!", sanoin. Hän vaikutti hämmentyneeltä. "Etes-vous francais?", lisäsin. Hän lähti pois. :( Ilmeisesti ei ollut järkevää sittenkään sanoa mitä tahansa, täytynee aina kuitenkin pyrkiä käyttämään ymmärrettävää kieltä. Muutoin sitten pyörin välillä vähän kenenkin vanhan vaihtarikaverin kanssa siellä, en kuitenkaan kovin kauaa kenekään muun, kuin balttilaisporukan kanssa, joiden kanssa sinne tulinkin.

Näissä bileissä soitettiin muuten täysin surkeaa musiikkia, jonka tahtiin introvertin on vaikea tanssia. Se on yleensä jotain teknoa. Niin yritän silloin vaan jotenkin vähän liikkua siellä tanssilattialla. Illan viimeisten hitaiden tullessa olin sen yhden liikuntatieteitä opiskelevan baltialaisen ja hänen baltialaisen kaverityttönsä läheisyydessä. Pohdiskellessani, josko pyrkisin pyytämään hitaisiin jompaa kumpaa ja odottaessani, josko heistä jompikumpi antaisi jonkin näköisen hyväksyvän merkin siihen, että voisin pyytää tanssimaan, niin kaksi muuta poikaa tulivat ja veivät heidät tanssimaan.

Tuntui, että eivät ehkä edes halunneet tanssia kanssani, ehkäpä siksi, että olin heitä pidempi. Mutta kyllä minua silti vähän harmitti ja kadehdutti nähdä heidät nauttimassa tanssista toisten poikien kanssa, kun itse yksikseni liikuskelin musiikin tahdissa yksikseni, muiden tanssiessa parien kanssa. Yritin kuitenkin peittää pettymykseni ja näyttää tyytyväiseltä.

Kohta musiikin loputtua sitten kuitenkin yksi suomalais-balttialainen kaverityttöni pyysi minua luokseen ja tietysti menin, hän esitteli minut jollekin kaveripojalleen joka opiskelee suomea. Yritin olla hänestä kiinnostunut ja ystävällinen, mutta kun oikeastaan halusin tutustua tyttöihin. Samalla tämän liikuntatieteitä opiskelevan balttialaisen tytön baltialainen kaveri tuli ottamaan minusta kiinni ja kyselemään jotain, että onko minulla hauskaa tjsp. sanoin, että onhan minulla, entäs sulla. Oli kai hänelläkin.

Sitten TAK:n kaveri samasta yliopistosta tuli puhumaan jotain minulle, olin aiemmin illalla jotain ohimennen sanonut hänelle, että miten menee tjsp. ja yrittänyt hymyillä hänelle, mutta en oikein ollut saanut mitään kiinnostuksen merkkejä. Hän kyseli jotain, että onko jotain jatkoja, kun häntä ei huvittaisi lähteä vielä kotiin. En muista miksi en kysynyt häntä suoraan kotiini, varmaankin siksi että minulla yksi kaveri mukana. Sanoin hänelle, että kyllä jotain jatkoja löytyy kun odotellaan baarin edessä ja että voidaan mennä yhdessä. Hän suostui.

Oltiin sitten sen yökerhon edessä joidenkin muiden ihmisten kanssa ja tämä TAK:n kaveri lähti jonkun kaverinsa kanssa johonkin, kun hänen kaverinsa oli unohtanut avaimensa johonkin tai jotain. Ehdotin, että ehkäpä soitan hänelle jos lähdemme sinä aikana johonkin jatkoille kun hän on poissa. Hän suostui, joten kysyin sitten puhelinnumeroa ja vaihdoimme puhelinnumerot. Hengasin siinä sitten Magdalenan (sen italialaisen jonka olen jo aiemmin maininnut) kanssa ja myös baltialaiset olivat välittömässä läheisyydessäni ja keskusteluetäisyydellä.

Suureksi katkeruudekseni huomasin, miten baltialainen poika suukotti jokaista tuntemaani kolmea baltilaista tyttöä suoraan huulille, ja heillä ei tuntunut olevan mitään sitä vastaan. Ja minulle yksi baltialainen oli sanonut, että baltialaiset eivät herkästi suukota tai edes halaile, ja minusta he olivat tutustuneet tähän baltialaiseen poikaan vasta minun jälkeeni. Ja minähän olen saanut vasta halauksen kahdelta niiltä ja yhdeltä suukon poskelle synttärionnittelujen aikana. Argh miten olinkaan katkera ja kateellinen! Osaisinpa minäkin olla samanlainen pelimies! Itsellähän on vieläkin se ensi suukko saamatta.

Baltialaiset lähtivät jossain vaiheessa koteihinsa, eivätkä tainneet edes vastata hyvän yön toivotuksiini. Lähtivät vaan huomioimatta minua sen enempää, kuin sanoen että menevät nyt kotiinsa.

Lähdin sitten kävelemään sinne talolle päin minne TAKin kaveri oli lähtenyt ja he olivat kaverinsa kanssa avaamassa pyöränsä lukkoa kun tulin paikalle. Toinen oli kadottanut pyöränsä avaimen, joten ehdotin että mennään asunnolleni hakemaan rautasaha, vaikkei se todennäköisesti toimisikaan lukkoon. Eivätkä hekään oikein innostuneet, mutta sain heidät kuitenkin tulemaan asunnolleni, kun sanoin vaan että "mennään". Asunnollani eivät viihtyneet kauaa, kysyin haluavatko juotavaa ja vain toinen myöntyi ottamaan vettä. Näkivät myös pöydälläni olleen "Suuri hierontakirja" -kirjan, jonka ostin pelimiestarkoituksessa ja itse asiassa myös pidän sitä näkyvillä pöydälläni pelimiestarkoituksessa. Koska jos saan jonkun tulemaan kylään, niin voin yrittää saada sen kirjan avulla keskustelun siirtymään hierontaan ja ehkä saan jonkun hierottavaksenikin. Kerroin siitä, että ostin sen kirpparilta kun haluan oppia hieromaan. TAKin kaverista se oli ihan kiva juttu että haluan oppia hieromaan, mutta tilanne ei vaikuttanut sellaiselta, että olisin voinut johdattaa sitä ehdottamalla hierontaa heille.

Menimme sitten takaisin pyörälle ja yritin sahata sitä lukkoa, joka tietysti oli teräksestä ja johon rautasahani ei tehonnut. No he päättivät sitten pyöräillä kahdestaan TAKin kaverin pyörällä. Sain halaukset molemmilta heidän aloitteestaan. Ja minä jäin yksin sinne, kun kaikki kaverit olivat kaikonneet. Menin sitten taas jälleen kerran yksin nukkumaan.

Illan tulos: Halaus + poskisuukko TBR:ltä, halaus siltä yhdeltä erkkapediaa opiskelevalta saksalaistytöltä, halaukset TAKin kaverilta (+puh.nro) ja tämän kaverilta. Mutta siihen se sitten jäikin. En ollut tyytyväinen tulokseen. En tiedä oikein missä oli syy, yleensä ei ole mennyt näin heikosti sen jälkeen kun aloitin pelimieskokeilun. Heikosti meni siinä mielessä, että tuntui kuin ihmiset eivät olisi pitäneet minusta yhtä paljon kuin monesti muulloin. Mutta en tehnyt pelimiesliikkeitä juuri ollenkaan, joten ehkä siinä syy. Lähinnä vain vältin tavallisten turhautuneuden pöljien (ei-pelimies,ei-alfauros, ei-luonnonlahjakkuus) virheitä, kuten tarvitsevuuden osoittamista ja hyväksynnän tarvetta. Eli en yrittänyt ängetä mihinkään porukkaan, enkä viettänyt pitkiä aikoja muiden porukoiden kanssa kuin sen jonka kanssa tulin bileisiin. Enkä osoittanut selkeää kiinnostusta kehenkään, koska se kuulemma vähentää mielenkiintoa naisten osalta. Mutta yritin kuitenkin antaa vihjeitä, että saattaisin olla kiinnostunut, muun muassa hymyilemällä ja katsomalla silmiin, puhumalla, tarjoamalla vettä ja ehdottamalla puhelinnumeroiden vaihtoa.

Lisäys: Unohdin sanoa, että olinhan minä kosketellut sitä Reinen kaveria olkapäähänkin ja näin ollen yrittänyt luoda fyysistä kontaktia ja kiinnostuksen osoitusta. Ja hänkin taisi ainakin vähän koskea käteenikin jossain vaiheessa, ei kuitenkaan mitenkään niin paljoa, että olisi voinut ajatella olevan kovin kiinnostunut.