Olin sopinut torstaiksi lounaan kasvisravintolaan, josta saa opiskelija-alennukset, yhden ihanan tytön kanssa, jonka tunsin jo entuudestaan vaihto-opiskeluni ajalta. Tapasin hänet kirjastolla keskieurooppalaisen kaveripoikansa seurasta. Menimme lounaalle, söimme ja juttelimme ja hieman myöhemmin kaverityttöni yhtä ihana sisko liittyi mukaan.

Lounaan jälkeen kävimme shoppailemassa toisen siskoksen kanssa askertelutarvikeliikkeessä josta  osti hänen tarvitsemiaan tarvikkeita ja itse ostin vesivärejä ja pensselin. Ajattelin, että saatan tarvita vielä myöhemmin. Hän kyseli mitä suomalaista hän voisi laittaa kirjeen mukana suomesta kotimaahansa. En minä vaan keksinyt.

Sitten heidän täytyi mennä kirjastolle ja annoin heille suomeentervetuliaislahjaksi tekemääni vegaanista kinuskia. Joka oikeastaan meni vähän pieleen, tuli ehkä liian makeaksi. Ja unohdin että olin jo vaihdossa ollessani antanut heille itse tekemääni kinuskia synttärilahjaksi. Ja että he eivät, tai ainakaan toinen heistä, ei oikein syö sokeria. Näistä mokista huolimatta sain kuitenkin halauksen heiltä.

Illemmalla ihanan ystävällinen toinen kaverityttöni pyysi minua jos voisin auttaa häntä suomen kielen läksyissään. Jos voisimme tehdä niitä kerhohuoneessa. Sanoin, että kyllähän se käy, mutta voi hän minunkin luokseni tulla. Kun en ollut ehtinyt vielä sotkea kovin kamalaan kuntoon asuntoani. Hän sitten oli tulossa ja lähdin kävelemään häntä vastaan, kun huomasin, että hän oli juttelemassa toisen kaverityttöni kanssa.

Menin siihen sitten seisomaan ja kuuntelemaan ja viestimään. tämä toinen kaveri oli törmännyt sattumalta tähän kaveriini. Hän oli muuttamassa seuraavana aamuna pois Suomesta ja halusi antaa jäljellä olevat ruokansa kaverilleni. Menimme siis kaikki yhdessä hänen asunnoltaan hakemaan hänen ruokansa. Kaverini sai ruuat ja minulle hän antoi Otto -lonkerotölkin. Tämän jälkeen jossain vaiheessa kaverini sanoi haluavansa antaa halin hänelle, koska lähtee pois Suomesta eikä tulla näkemään pitkään aikaan. Ja heti kun olivat halanneet, tartuin tietysti tilanteeseen ja sanoin, että minäkin haluan halata! Ja halasinkin sitten.

Se oli eka kerta kun halasin häntä ja se tuntui ihan kivalta. Mutta se läheisyys mitä halauksista saa on aika pientä, varsinkin kun hädintuskin osaan halata. Toisinaan kun halaan, niin tyttö kolauttaa leukansa solisluuhuni, mikä ei ole kivaa. Muutenkin tässä asiassa pituuteni ei ole kauhen hyödyllistä, kun tytöt ovat usein niin lyhyitä, että jo se vaikeuttaa läheisempiä haleja, joissa tuntisi kosketuksen muuallakin kuin käsissä, selässä ja olkapää/hartiaseudulla. Ja melkein aina ne halaukset on jotenkin niin etäisiä ja lyhyitä. Ettei sitten oikein kunnolla edes halata. Ja en sitten uskalla kauhesti itsekään pitää otteessa tiukemmin ja pidempään, kun se voi vaikuttaa tytöstä tosi ikävältä ja silloin itseäni harmittaa paljon ja alan inhota itseäni. Jos halaaminen on jo näin vaikeaa, niin kuinka vaikeaa onkaan sitten suuteleminen huulille, tai kielen kanssa! Seksi varmaan on sitten jo jotain ylivaikeaa.

Veimme ruuat kaverini luo jossa jaoimme ruuat. Koska hänelle ne oli alunperin luvattu, niin yritin hienovaraisesti ohjailla jakoa niin, että saisin vain sellaiset ruuat jota hän ei itse käytä ja halua.

Suomi-läksyt olivat intensiivikurssilta. Aika vaativia sinänsä tuntuivat olevan, ja kuulemma vaativa oli kurssikin, kuulemma tosi huonoja arvosanoja saavat tosi monet. Kaverini jotka ovat tällä intensiivikurssilla ovat kaikki tosi fiksuja ja hyviä oppilaita, mutta jokainen kolmesta kaveristani sai välikokeesta arvosanaksi numeron 2. Asteikolla 0(hylätty)-5(paras). Teimme suomi-läksyjä yli puolen yön, kunnes saimme ne valmiiksi ja sitten lähdin nukkumaan.