Kaksi kaveriani järjestivät tänään tuparit joihin myös minä sain kutsun. Koitin saada sinne tulemaan kanssani jonkun sosiaalitieteiden vaihtarikaverini, mutta eihän niistä kukaan halunnut tulla.

Ostin kirpparilta neuleen, erikoisen kaulahuivin, jonka sidoin vyöksi housuihin ja vaaleat housut. Lisäksi lisäsin kokonaisuuteen saman kravatin joka minulla oli siellä Stammtischeilla silloin kerran. Pukeuduin näin koska teemana oli Hel-looks.

No menin sitten itse sinne yksikseni, siellä oli paljon tuttuja ja juttelin siellä joidenkin vanhojen tuttujeni kanssa, mutta kohta halusin alkaa sargata jotain uusia tyttöjä ja sellaisia jotka jo tunsin ja joista olen kiinostunut. Siellä olikin sitten yksi blondityttö, johon ensi kerran tutustuin ainejärjestön liikuntavuorolla. Juttelin aika paljon hänen kanssaan, yritin löytää jonkun aiheen, josta hän tykkäisi keskustella ja päädyimme juttelemaan lähinnä vaihtokokemuksista. Juttelin aika onnistuneesti jonkin aikaa, mutta en onnistunut saamaan kosketuskontaktia. Jossain vaiheessa hän sitten lähti toiseen huoneeseen.

Jossain vaiheessa menin seisomaan yhden viehättävän näköisen ja tosi pitkän tytön viereen ja puhuin jotain jollekin tyypille jonka tiesin siitä samasta ryhmästä jossa hän oli. Jossain vaiheessa sain myös esittäydyttyä tälle tytöllä ja kyselin, että mitäs opiskelee ja en tainnut paljon ihmeemmin muuta jutella. Jossain vaiheessa jäimme kahden ja puhuimme vähän jotain ja hän alkoi kysymään, että tykkäänkö tanssimisesta ja toki tykkäsin, joten ehdotti, että mennään tanssimaan ja toki menin ja samalla puhuimme vähän jotain. Tuntui että ehkä tämä tyttö oli kiinnostunut, hänen kätensä esimerkiksi koski kättäni kun tulin seisomaan siinä ennen tanssimista ihan hänen miltei kylkeensä kiinni, eikä hän edes vetänyt kättään pois.

Vähän aikaa tanssittiin ja hän sanoi, että hänen on kuuma, joten ehdotin että vaihdetaan jonnekin viileämpään huoneeseen jossa sitten istuimme vähän aikaa ja hän tarjosi purukumia jonka tietysti otin. Mutta en oikein enää keksinyt mitään puhuttavaakaan ja lähinnä istuskelin hiljaa.

Jossain vaiheessa hän sitten taisi lähteä pois ja minäkin menin jonnekin ja juttelin taas sille vaaleahiuksiselle liikuntavuorotytölle. Ja kun hän ei enää jaksanut kommunikoida niin sitten yhdelle sosiologitytölle, joka näytti ihan sympaattiselta ja vaikuttikin kivalta myös. Jotain muutaman sanan vaihdoin myös jonkun ihan viehättävän blondin kanssa joka oli hyvin humalassa. Sitten taas seisoskelin tämän pitkän tytön kanssa ja kysyin että tykkääkö psykologiasta ja tein hänelle taas tällaisen persoonallisuutta analysoivan testin, pyysin kuvittelemaan punakynsisen naisen, punahuulisen ja punahiuksisen ja kuvittelemaan niille persoonallisuudet ja sitten kerroin mitä se kaikki tarkoitti. Mutta sen sijaan että hän olisi ihaillut jännää psykologista testiäni, hän jotenkin vaikutti siltä että ei se ainakaan tehnyt positiivista vaikutista. Nyt asiaa miettiessäni muistan myös, että yhdessä vaiheessa hän istuskeli näköalueellani (alle puolentoista metrin päässä) yksinään penkillä, johon oli jättänyt paljon tilaa jollekin tulla aivan viereen istumaan ja mietein, että varmaan hän olisi halunnut, että olisin tullut siihen istumaan, mutta en keksinyt mitä olisin sanonut jos olisin mennyt siihen viereen, joten en mennyt ja toivottavasti siitä syystä ei pettynyt.

Tein myös jossain vaiheessa vessapaperista origamikurkea ja kun yksi hippimäinen tyttö tuli kysymään, että mitä teen, niin opetin hänelle että miten se tehdään ja kun se oli valmis, niin sain ihan odottamatta häneltä halauksenkin ja sitten hän meni pois. Juttelin hänen kaverityttönsä kanssa myös designista ja miten hän sitä opiskelemalla pyrkii parantamaan ihmisten elämän laatua ja sanoin, että mullakin vähän samat tavoitteet omassa opiskelussani ja hän tuntui tykkäävän siitä. Kun menin toiseen huoneeseen, huomasin miten hippityttö esitteli origamikurkeaan ja menin sinne ja annoin sitten jossain vaiheessa itse tekemäni origamikurjen tälle liikuntavuorotytölle, joka kiinnitti sen rintapieleensä.

Jossain vaiheessa ihmiset alkoivat lähteä ja pitkän tytön kaveri tuli sanomaan, että he ehkä menevät timeen taikka johonkin, mutta tämä pitkä tyttö koko ajan oli selkä minuun päin, etten päässyt kysymään, että mihin menette ja että voisin tulla mukaan. Joten annoin sitten heidän mennä. Omapahan oli tappionsa. Ja tämä liikuntavuorotyttö sanoi, että jaa, kaikki on lähdeössä ja johon vastasin, että joo, voisi kait itsekin lähteä ja hänkin oli jokseenkin myönteinen, mutta sitten hän vähän aikaa seisoi siinä, ei laittanut mitään ulkovaatteita päälle, vaikka itse pukeuduin, hän vaan sanoi, että siinä on kauhea sotku missä on kenkiä ja takkeja ja meni takaisin johonkin huoneeseen ja selkä minuun päin johonkin piiriin. Seisoin siinä kengät jalassa ja takki päällä ja ihmettelin, että miten tässä näin kävi. Kaksikin tyttöä oli jo aikeissa lähteä kanssani jatkamaan johonkin ja nyt molemmat hylkäsivät minut. En edes päässyt hyvästelemään kumpaakaan. No omapahan oli tappionsa. Siispä tulin yksin kotiin, enkä lähtenyt jatkamaan mihinkään.

Toisaalta ilta oli ihan hyvä. Kaulahuivi vyönä osoittautui hyväksi riikinkukkoiluasusteeksi ja sai positiivista palautetta. Juttelin myös kaikkien tyttöjen kanssa joiden kanssa halusinkin jutella ja monet tuntuivat saavan minusta hyvän ensivaikutelman, vaikkakin pitempi hengailu seurassani ei tainnut toimia myönteisenä seikkana. Ehkäpä siksi, että keskustelutaitoni ja varsinkaan small talkini ei ole ollenkaan hyvä. Yritin myös luoda fyysistä kosketuskontaktia, mutta se tuntui jäävän siihen, että sain laitettua käteni liikuntavuorotytön olkapäälle pariksi sekunniksi ja toistettua sen. Taisin minä joitain muitakin saada hipaistuksi olkapäähän puoleksi sekunniksi. Mutta päälimmäinen tunne sieltä lähdettäessä oli kyllä turhautuminen, en onnistunut tekemään yhtä ainutta yhteystietolähestymistäkään tai muutakaan mainittavaa.

Ainiin, sen voisin vielä mainita, että olen ottanut kaksi kertaa lakritsia mukaan tarjottavaksi kun olen mennyt sargaamaan ja joskus maapähkinöitä ja jos tarjoan pähkinöitä, niitä ei yleensä oteta vastaan jos tarjoan, mutta lakritsia kyllä. Tässäkin tilaisuudessa minulla oli lakritsipussi josta tarjosin keskusteluyhteydessä sillä hetkellä minun kanssani olleelle ryhmälle lakritsia ja ottivat mielellään vastaan. Ja jätin sen sitten sen jälkeen pöydälle vapaasti käytettäväksi ja taisi se alle parissa tunnissa tulla syödyksi. Eli ehkä kannattaa olla lakritsia mukana kun lähtee bilettämään suomalaisten kanssa, se saattaa luoda hyvää ja mukavaa kuvaa.