Olin viime sunnuntaina yhden naispuolisen kaverini kutsumana baarissa kaljalla hänen ja neljän muun hänen kaverinsa kanssa, joista kolme oli naisia ja yksi minun lisäkseni mies. Näistä tunsin entuudestaan muut paitsi kaksi tyttöä.

Halusin tietty tutustua näihin kahteen uuteen tyttöön, mutta koska se oli kuuden ihmisen ryhmä menin tapani mukaan hiljaiseksi enkä sanonut oikein mitään, paitsi muutaman minuutin kuluttua sen, että en tunne kahta heistä ja kysyin keitä olivat. Sitten olin taas hiljaa.

Jossain vaiheessa aloin keskustella vieressä istuvan uuden naistuttavuuden kanssa, koska hän vaikutti siltä ettei osannut tai halunnut liittyä keskusteluun muiden kanssa, kun hänen ainoa tuttunsa oli lähtenyt käymään pois pöydästä. Olin oppinut NLP:stä (psykologinen juttu, jolla pitäisi oikein käytettynä saada ihmiset pitämään itsestään), että jos samauttaa itsensä toiseen ihmiseen niin saa luotua yhteyden ja ihmisen pitämään itsestään. Niin yritin sitten jäljitellä hänen puheensa  rauhallista tyyliä, kun en keksinyt miten muuten pystyisin jäljittelemään. Tosin, päädyin puhumaan liian nopeasti ja änkyttämään kuten aina.

Puhuimme hänen opiskelualastaan (erkkapedia muistaakseni), lukiostaan, autismista ja hieman lisää autismista koska oli muistaakseni opettanut autisteja jossain erityisopetuspaikassa. Koska minulla on aina ollut vaikeuksia silmäkontaktien kanssa, niin tuijotin häntä silmiin ja kun se alkoi kiusaannuttaa, tuijotin hänen pöydällä ollutta käsilaukkuaan. Puhuimme ehkä jotain 5 minuuttia, kunnes sitten taas en keksinyt enää mitään sanottavaa. Hän puhui ja vastaili kysymyksiin tämän ajan kohteliaasti, muttei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään kiinnostuneelta tutustumaan minuun. Ja näin sitten jatkoin lähinnä hiljaa istuskelemistä välillä kysellen muilta jotain kysymyksiä, kuten missä asuvat ja paljonko heidän vuokransa ovat ja onko se paha asia jos tuoksuu banaanille.

Hieman ennen baarin vaihtamista yökerhoon, yritin saada pöydässä olevien ihmisten kiinnostusta minuun heräämään tekemällä heille käsiala-analyysin. Kaikki suhtautuivat siihen kohtuullisen myönteisesti ja sain selville käsialan perusteella pöydän intro- ja ekstroverteimmät ja muuta persoonallisuuden osia. Tosin, en ole ammattilainen grafologiassa, joten tein analyysin huomattavan epävarmasti ja toistellen etten nyt oikein muista mitä tämä-ja-tämä juttu tarkoitti ja se ehkä vei uskottavuuttani. Ihmiset eivät tuntuneet ainakaan mitenkään voimakkaasti olevan tämänkään jälkeen kiinnostuneita minusta. Vaikka kuuntelivat mielellään mitä kerroin heistä.

Yökerhossa menin istumaan toisen niistä tytöistä viereen joita en entiidestaan ollut tuntenut. Yritin keskustella opinnoista, sivuaineista ja mitä pitää niistä. Taas kohteliasta vastailua ja keskustelua, muttei kiinnostuksen osoituksia minua kohtaan, istui kaiken lisäksi aivan sohvan reunaan mahdollisimman kauas minusta. Itse istuin keskikohdille, jättäen kuitenkin hänelle henkilökohtaista tilaa.

Yritin tätä tyttöä lisää tekemällä hänelle psykologisen testin, joka kertoo millainen hänen minuutensa(lähinnä itsevarmuus), tavoitteensa, rakastajatyyppinsä, kaverinsa ja ongelmansa ovat. Kerroin hänellä olevan normaalia matalampi itsevarmuus ja itsetunto, tavoitteensa olevan koulutukseen liittyviä ja ei hänen minuuttaan täysin tukevia. Rakastajatyypeissä hänen pitävän tyypeistä, jotka ovat melko viattomia mutteivät aivan, ja lisäksi aika tavallisia, mutta luonnonlapsia ja vapaita luonteita, eivät mitenkään kauhean voimakasluontoisia tai voimakkaita. Itse asiassa aika pitkälti kuvailin myös piirteitä joita on itsessäni, olen kiltti, luonnonlapsi, vapaamielinen ja jokseenkin epävarma ja ruumiltani hoikka. Kuitenkin kun kysyin häneltä lopuksi, että olinko oikeassa analyysissäni, niin hän sanoi jotain sinne päin, että aika hyvin osuin oikeaan. Mutta silti ei vieläkään osoittanut mitään kiinnostusta minua kohtaan!!

No oli minulla vielä yksi psykologinen juttu jota päätin kokeilla kun vähän rohkaisin itsevarmuuttani, käskin hänen ajatella tilannetta jossa viimeksi tunsi mielihyvää. Sitten antamaan sille tunteelle jonkun värin ja voimistamaan ja kasvattamaan sitä. Mutta kun kysyin että oliko se tunne voimistunut, niin eipä ollut. Yritin jos sille antaisi muodon ja sitten yrittäisi voimistaa, jos se toimisi. Ei toiminut. No jatkoin kuitenkin juttua ja käskin kutistaa tunteen pieneen herneeseen joka sisälsi kaiken sen intensiteetin ja sitten häntä laittamaan tämän "herneen" käteensä ja siitä sitten minun käteeni. Nyt sanoin sen tunteen sulautuvan käteeni ja käteni toimivan pensselinä ja hivelin parilla sormenvedolla hänen otsaansa ja poskeaan ja kysyin että miltä se tuntui. Odotin, että hyvältä, mutta kuulemma ei tuntunut miltään.

Nyt minulta alkoi jo loppu toivo että saisin tätä tyttöä pitämään itsestäni, kun ei vieläkään osoittanut kiinnostusta niin että olisin havainnut. jossain vaiheessa tyttö lähti pöydästä ja takaisin tullessaan ei enää istunut sohvalle viereen, jossa oli aluksi, vaan tuoliin selkä minuun päin. Ajattelin, että jospa onkin vaan niin kovin ujo tyttö ja koitin katsoa häntä että saisinko mitään katsekontaktia missään vaiheessa, mutta enpä sitten kehdannut katsoa päin jos hän sattui vilkaisemaan minuun päin.

Lopputulos tästä illasta oli se, etten päässyt neitsyydestäni tai saanut muutakaan seksiä, suhdetta, uusia kavereita, ensimmäistä suudelmaa enkä edes halauksia.