Mä yritän kaikkeni ja naiset haluaa olla VAAN kavereita, sattuu. Miksei edes Friends with benefits? Miksei!? Tapasin joku kuukausi sitten naisen joka jo lähti pois täältä kaupungista, en koskaan kertonut sille mun tunteista, kun tuntu niin kovasti siltä että se halusi olla vaan kaveri. Me oltaisi sovittu niin hyvin yhteen, se kuunteli hyvää musiikkia, katsoi hyviä elokuvia, söi ja teki hyvää ruokaa, oli samanmielinen, ihana ja syvällinen. Oli vieläpä viehättävä. Nyt katsoin sen profiilin facebookista ja siellä oli tuore kuva, jossa se piti jotain tavallisen, jopa vähän nörtihtävän nössön näköstä poitsua kädestä. Sattuu. No ei se enää satu, mutta miksi en minä!?

Mä kutsuin sen useammin kuin kerran mun luo eikä se koskaan tullut: kutsuin mun luo tekee ruokaa yhdessä (ei tullut), katsomaan elokuvaa (ei tullut), syömään (ei tullut), mutta tulin aina (jos pääsin) kun se kutsu mut luokseen tai jonnekin muualle tekee jotain, mutta näissäkin tapauksissa oli aina jotain muitakin sen kavereita mukana. Lisäksi se tuli kyl jokusen kerran ku kutsuin sen jonnekin yleiselle paikalle, missä oli muitakin. Mä viime kuussa koskettelin sitä olkapäähän yökerhossa - ei vastakosketusta. Jos se oli kiinnostunut, niin hyvin se sen kyllä peitti, niin hyvin etten saanut tarpeeksi kiinnostuksen merkkejä tehdäkseni selvempiä aloitteita. Sanoin sille myös, että jos tulee vielä joskus takaisin käymään, niin voi olla mun luona yötä, jos ei halua olla montaa yötä putkeen toisen kaverin luona, joka jo lupautui majoittamaan. Hän sanoi siihen, että "Ei kiitos, kun Marjatalla [nimi muutettu] on enemmän tilaa ja sulla on vaan yksiö."

Eipä se silti mitään, vielä tulee joku seuraava yhtä hyvä. Aina tulee joku seuraava.